Riitta Smeds, Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen esimies, kertoo kesämökistä, joka aikoinaan sijaitsi Vantaankosken varrella, nykyisen Vesilaitosmuseon pohjoispuolella Vielä vuoden 1940 opaskartta näyttää museon pohjoispuolella olevan rakennuksen, joka saattaa olla tämä.
Paikkaa luonnehditaan seuraavasti Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen Sukusanomissa:
”Kaupunkitalojen lisäksi raatimies Johan Lampa omisti Vanhassa kaupungissa kesätalon, jota kutsuttiin Pikku Paratiisiksi (Lilla Paradiset). Se oli Porvoon maantien oikealla puolella, juuri siinä, missä tie kääntyy kosken sillalle. Sen yhteydessä oli myös värjäämö.”
Vanhakaupunki ja Kuninkaankartanonsaari Vantaanjoen suussa. Vasemmalla näkyy Vanhakaupunki värjäämöineen ja kosken partaalla myllyt. Gavril Sergejeffin akvarelli, 1811. (kuva kirjasta: Sergejevin Suomi, toim. Juhani Kuurne, SKS 1994)
Sukusanomien v 1959 numerosta löytyi vielä lisää tietoa Pikku Paratiisista:
”Myös Pikku Paratiisi myytiin. Siellä sijainnut värjäämö nähtävästi siirrettiin Mariankatu 9:ään, jossa 1836 henkikirjan mukaan asui 2 värjärinkisälliä ja oppipoika. Sitä Pikku Paratiisin ihanaa puutarhaa Lampan Hilda-tytär vielä vanhana muisteli. Siinä kasvoi mm. parsaa, luumupuita ja keltaisia vaapukoita, kaikki harvinaisia siihen aikaan. Puutarhuri oli Ruotsista, kun Suomessa puutarhakulttuuri oli vasta alullaan.”
Maistraatin pöytäkirjoista koostettu henkilöhistoria kertoo:
VastaaPoistaRaatimies Johan Lampa hankki itselleen värjäämöoikeudet 1.11.1824 kauppias Johan Österbergin perikunnalta. Österbergillä oli ollut Vanhakaupungissa viinanpolttimo ja panimo. Lisäksi hän sai 1797 oikeudet villa- ja pellavavärjäämön perustamiseen.
Johan Lampan (k.1833) perunkirjassa mainitaan Vanhakaupungissa sijaitseva 2-kerroksinen talo, jonka pohjakerroksessa oli värjäämö. Lisäksi oli kivirakenteinen makasiini sekä varastoaitta.
Vuonna 1839 leskirouva Lampa ilmoitteli ulosvuokraavansa kesäksi Vanhankaupungin talon yläkerran sekä puutarhan.
Seuraavana vuonna värjäri Albert Handolin oli hankkinut värjäämötalon omistukseensa, värjäämöoikeudet siirtyivät hänelle 18.3.1840.
Sergijeffin akvarelli on miltei kohdallaan Forsbytä esittavän v:n 1839 kartan kanssa - vasemmassa alareunassa on silta, pato ja aidattu myllyalue (samankokoisia myllyjä on kaksi), rannassa olevan kalliotöyryn takana on kaksi, kolme rakennusta. Taaimmaista ympäröi laaja puutarha käytävineen. (Sinetti-arkisto, hakusana "Forsby" ja kartta)